Tiesitko että älykkään erikoistumisen strategia vaatii yhteistyötä uneliaiden jättiläisten, uteliaiden peikkojen ja nälkäisten kääpiöiden välillä?

Jari Kaivo-oja, 15.10.2021

Älykkään erikoistumisen strategia on Euroopan Unionin keskeinen lähestymistapa alueiden kehittämiseen. Euroopassa eri alueille on tehty omat älykkään erikoistumisen strategiansa ja niitä on päivitetty kuluvana vuonna aktiivisesti eri puolilla Suomea. Vuonna 2021 näitä alueellisia strategioita on Suomen maakunnissa päivitetty uuden Euroopan Unionin ohjelmakauden tarpeisiin. Uudet Horisontti Eurooppa -ohjelman toiminnot ovat käynnistymässä. Älykkään erikoistumisen strategiat sisältävät nyt uudet päivitetyt kuvaukset alueellisista innovaatiostrategioista ja innovaatiopolitiikasta. Tämä on pääsääntöisesti tapahtunut yksityisen ja tutkimussektorin yhdessä etsimän ja tuottaman tiedon pohjalta.

Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö eli Public-Private- yhteistyön malli on keskeinen elementti älykkään erikoistumisen strategioiden hahmottamisessa ja laatimisessa. Myös innovaatiojohtamisen Quartet Helix -malli (tai Guadalupe Helix -malli), jossa on mukana aina neljä toimijatahoa. Yritysmaailma, akateeminen maailma, julkisen sektorin toimijat sekä kansalaisyhteiskunta ovat aktiivisessa tämän mallin mukaan aktiivisessa vuorovaikutuksessa. Tämä laajan yhteistyön ajatus kuuluu keskeisenä elementtinä älykkään erikoistumisen mallin laadintaan ja sen käytännön toteutukseen.

On selvää, että älykkään erikoistumisen malli tähtää aina alueen parempaan taloudelliseen menestykseen ja hyvinvointiin tulevaisuudessa. Siksi älykkään erikoistumisen strategioilta edellytetään vahvaa tulevaisuusorientaatiota, unohtamatta alueen aikaisemman kehityksen lähtökohtia ja vakiintuneita suhteellisia etutekijöitä. Älykkään erikoistumisen strategiaa ei voi ”vetää hihasta” ilman aikaisempien polkuriippuvuuksien tuntemusta.   

Älykäs erikoistuminen on alueellisen innovaatiopolitiikan konsepti, jonka mukaan maiden ja alueiden tulisi tunnistaa ja valita omat vahvuusalueensa, joihin tulevaisuuden panostukset ja investoinnit kohdennetaan. Älykkään erikoistumisen käsitteen kehitti vuonna 2009 ”Knowledge for Growth” -tutkijaryhmä ja erityisesti sveitsiläinen taloustieteilijä Dominique Foray (https://en.wikipedia.org/wiki/Dominique_Foray). Hän on laajasti tunnettu Euro -politiikan arvostettuna ”arkkitehtinä”. Myös OECD on hyödyntänyt hänen osaamistaan. 

Älykkään erikoistumisen elinkeinoelämän klusterikokonaisuus koostuu siis isoista toimijoista, keskikokoisista toimijoista ja pienistä toimijoista. Alueen taloudellinen menestys yritysmaailman osalta riippuu siis siitä, miten ”uneliaat jättiläiset”, ”uteliaat peikot” ja ”nälkäiset kääpiöt” kykenevät tekemään laadukasta keskinäistä yhteistyötä alueella.  Nämä kolme yritysmaailman todellisuuteen kytkeytyvää popularisoivaa peruskäsitettä on esitetty professori Dominique Forayn teoksessa ” Smart Specialisation. Opportunities and Challenges for Regional Innovation Policy. Regions and Cities” (2015). Yritysten innovatiivinen alueellinen yhteistyö voidaan nähdä näiden eri yrityskokonaisuuksien verkostomaisena yhteistyönä, jota voidaan aika kehittää, kun uusia ideoita ja kehittämisajatuksia syntyy alueella. Yksittäinen yritys tarvitsee aina yhteistyökumppaneita.

Kuvassa 1 olen kuvannut visuaalisesti nämä kolme avainyritysryhmää, jotka voidaan professori Dominique Forayn (2015) mukaan tunnistaa yleispätevästi kaikilla Euroopan Unionin alueilla.

Kuva 1. Älykkään erikoistumisen strategia ja kolme keskeistä klusteria (Foray 2015, s. 48, editoitu uudelleen kirjoittajan toimesta).

Olennaista kuvassa 1 on se, että nämä kolme eri yritysryhmää voivat aina tehdä yhteistyötä keskenään sisäisesti eli PK -yrityksien keskinäisenä yhteistyönä, korkean teknologian yritysten keskinäisenä yhteistyönä ja myös isojen korporaatioiden välisenä yhteistyönä. Lisäksi ”Uneliaat jättiläiset” voivat hyötyä yhteistyöstä ”nälkäisten kääpiöiden” kanssa. ”Uneliaat jättiläiset” voivat taasen hyötyä yhteistyöstä ”uteliaiden peikkojen” kanssa. ”Uteliaat peikot” voivat myös hyötyä yhteistyöstä ”nälkäisten kääpiöiden” kanssa. Älykkään erikoistumisen strategian toteutus koostuu juuri tämäntyyppisestä yritysten välisestä klusteri- ja ekosysteemiyhteistyöstä. Voimme nähdä kuusi erilaista yhteistyön mahdollisuutta yritysten ekosysteemissä tämän Foray- mallin pohjalta.

Nämä kuuden eri yhteistyökanavan systeeminen yhteistyömalli on tärkeä osa älykkään erikoistumisen strategiaa kaikilla alueilla Euroopassa. Eräs konkreettinen tapa organisoida strategisen erikoistumisen yhteistyöforumeita voi perustua tähän kuuden yritystoimijaryhmän ekosysteemiajattelumalliin. Yritysten yhteistyö tapahtuu aina joko tietoisesti tai tiedostamattomasti. Ilman selkeää yhteistyön orkestrointia voivat alueen monet kehitysmahdollisuudet jäädä osaksi käyttämättä ja yritysklustereissa tehdään ehkä liikaa töitä ”omissa siiloissa”, jolloin alueen kehitysdynamiikka kärsii liian sisäsyntyisestä ajattelusta.

Yritysten johdon kannattaa katsoa omaa liiketoimintaansa usein astetta laajemmin. Covid-19- kriisi on ehkä voinut edistää jossain määrin eristäytymistä, joka ei ole kovin toivottavaa yritysten ja ihmisten käyttäytymistä älykkään erikoistumisen strategian käytännön toteutuksen näkökulmasta. Kun ns. koronakriisin exit-vaihe nyt selvästikin etenee, on varmasti viisautta miettiä tarjontaketjujen kokonaisuuksia laajemmin. Siksi liiallisesta eristäytymisestä ja siiloutumisesta olisi hyvä päästä eroon exit -ja irrottautumisvaiheen koettaessa.

Verkostomainen innovaatiokehittely ei tule onnistumaan, jos ihmiset eivät kommunikoi keskenään ja ns. äänetön tieto (tacit knowledge) ei välity tehokkaasti eri toimijoiden välillä. Paitsi yrityksen sisällä, yrityksen ulkopuolella on syytä tiimiytyä, verkostoitua ja keskustella asioista yhdessä. Se, miten tämä kaikki käytännössä tehdään, on hyvin olennainen kysymys yrityksen tulevan menestyksen ja strategisen vision toteutuksen kannalta.    

Verkostoituminen ja yhteistyö ovat avainasemassa älykkään erikoistumisen strategian toteutuksessa. Esimerkiksi lukuisat yhteiset koulutustilaisuudet, joita on järjestetty osana ”Smart 100 Business” -hanketta, ovat varmasti edistäneet eri tahojen vuoropuhelua ja yhteistyötä Satakunnassa – huolimatta koronakriisin tuottamista hankalista olosuhteista. Tämäntyyppistä yhteistä tehokoulutusta kannattaa vielä eteenpäin nyt koronakriisin exit-vaiheen edetessä. Toivottavasti yrityksissä löytyy riittävästi aikaa myös oman henkilöstön koulutukseen ja uusien dynaamisten kyvykkyyksien luomiseen.

Liiketoimintamallin toteuttaminen ei onnistu ilman liiketoimintaorganisaation dynaamisten kyvykkyyksien jatkuvaa päivitystä.  Tarvitsemme samojen asioiden rutiininomaisen toistamisen sijaan yhä enemmän aidosti uutta luovaa rohkeaa ajattelua ja sen mukaista toimintaa.

Jari Kaivo-oja

Tutkimusjohtaja, HTT, YTM, Turun kauppakorkeakoulu, Turun yliopisto, Dosentti (Helsingin yliopisto, Lapin yliopisto)

Professori (yhteiskuntatieteet), Kazimieras Simonavičius -yliopisto, KSU, Vilna, Liettua

Blogiteksti liittyy Satakunnassa toteutettavaan Euroopan aluekehityshakastosta (EAKR) rahoitettavaanSmart 100 Business-hankkeeseen. Hankkeen älykkään erikoistumisen toimenpiteiden avulla kehitetään menetelmiä tunnistaa ja analysoida ennen muuta määrällisesti älykkään erikoistumisen mahdollisuuksia ja haasteita Satakunnan aluetaloudelle huomioiden kansalliset ja Euroopan unionin aluekehittämistavoitteet. Hankkeen toteuttaja on Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksikkö sekä Tampereen yliopiston Porin laitos.

Taustakirjallisuutta

Aghion, Philippe & Howitt, Peter (1998) Endogenous Growth Theory. The MIT Press, Cambridge.

Fellnhofer, Katharina (2017) Evidence Revisited: Literature on Smart Specialisation Calls for More Mixed Research Designs. International Journal of Knowledge-Based Development, Vol. 8, No. 3, 229-248.

Eliassaon, Gunnar (1996) Spillovers, Integrated Production and the Theory of the Firm. Journal of Evolutionary Economics. Vol. 6, No. 2, 125-140.

Foray, Dominique (2015) Smart Specialisation. Opportunities and Challenges for Regional Innovation Policy. Regions and Cities. Regional Studies Association. Routledge. London and New York.

Kaivo-oja, Jari & Santonen, Teemu (2015). Futures of Innovation Systems and Innovation Management.  Open Innovation Paradigm Analysed from Futures Perspective. Chapter 6. In Mention, Anne-Laure & Torkkeli, Marko (2015) Open Innovation: Bridging Theory and Practice. Vol. 1. World Scientific, USA, 111-158.

Kaivo-oja, Jari, Vähäsantanen, Saku, Karppinen, Ari & Haukioja, Teemu (2017) Smart Specialization Strategy and its Operationalization in the Regional Policy: Case Finland. Business, Management and Education, Vol. 15, No. 1 (2017). Web: http://bme.vgtu.lt/index.php/bme/article/view/362

Roth, Steffen, Schwede, Peter, Valentinov, Vladislav, Pérez-Valls, Miguel & Kaivo-oja, Jari (2020)

Harnessing Big Data for a Multifunctional Theory of the Firm. European Management Journal, Volume 38, Issue 1, February 2020, 54-61. 

Kaivo-oja, Jari, Knudsen, Mikkel Stein, Lauraues, Theresa ym. (Author writer) with 27 industry experts (2021) From Industry X to Industry 6.0 Antifragile Manufacturing for People, Planet, and Profit with Passion. Future Watch White Paper. Allied ICT Finland, Business Finland. The Ministry of Economic Affairs and Employment. Työ- ja elinkeinoministeriö. TEM. Helsinki. 34 sivua.

Kaivo-oja, Jari, Knudsen, Mikkel Stein, and Lauraéus, Theresa (2020) Coping with Technological Changes: Regional and National Preparedness in Face of Technical Change, in Collan, M. and Michelsen, K-E. (Eds.), Technical, Economic, and Societal Effects of Manufacturing 4.0 – Automation, Adaption, and Manufacturing in Finland and Beyond, Palgrave McMillan, London, UK, 233-258.

Kaivo-oja, Jari (2021) Sitä samaa vai rohkeasti uutta? – Onko toiminnan sydämessä samojen asioiden rutiinimainen toisto vai aidosti luova toisin ajattelu? Teoksessa Jari Koskinen, Minna Riikka Järvinen, Sam Inkinen & Pasi Lankinen (toim.) Tulevaisuudet ja hedelmällinen toisinajattelu, Oppiminen, Kasvatus ja Opetus. Kehittämiskeskus Opinkirjo, 43-49.

Karppinen, Ari, Aho, Samuli, Haukioja, Teemu, Kaivo-oja, Jari & Vähäsantanen, Saku (2019) Alueiden älykäs erikoistuminen Suomessa. Aluekehittämisen indikaattorianalyysi. Tutu e-Julkaisuja 4/2019. Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto, 167 sivua.

Maskell, Peter (1998) Outsourcing Versus Integration: The Role of Knowledge and Space. Danish Research Unit for Industrial Dynamics. DRUID. Copenhagen Business School, Copenhagen, Denmark. 

Mittilä, Tuula, Kaivo-oja, Jari, Somersalmi, Veikko (2021) Ennakoivan liiketoiminnan perusteet ja ennakoiva liiketoimintaosaaminen. Tulevaisuuden tutkimuksen seura. Tulevaisuus -sarja. Helsinki. Taitettavana. 233 sivua. 

Ogbeibu, Samuel, Emelifeonwu, Jude, Senadjki, Abdelhak, Gaskin, James & Kaivo-oja, Jari (2020) Technological Turbulence and Greening of Team Creativity, Product Innovation, and Human Resource Management: Implications for Sustainability. Journal of Cleaner Production. Volume 244, 20 January 2020, Article 118703. Available.

Ranta, Jukka (1997) Time Based Competition: From Flexible Manufacturing to Production Networks and Virtual Enterprise. HUT Working Paper No. 12, Helsinki.

Roth, Steffen, Leydesdorff, Loet, Kaivo-oja, Jari & Sales, Augusto (2020). Open Coopetition: when Multiple Players and Rivals Team Up. Journal of Business Strategy, Vol. 41, No. 6, 31-38.

Solow, Robert M. (1994) Perspectives on Growth Theory. Journal of Economic Perspectives. Vol. 8, No.1 Winter 1994, 45-54.

Vanhala, Juuso (1998) Talouden verkottuminen ja pitkän aikavälin talouskasvu. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos, Keskustelualoitteita, No. 653. ETLA. Helsinki. 

Yang, Xiaokai & Borland, Jeff, (1991) A Microeconomic Mechanism for Growth. Journal of Political Economy. Vol. 99, No. 3, June 1991, 460-82.

Ylä-Anttila, Pekka, & Lovio, Rauno (1990) Flexible Production Industrial Networks and Company Structure – Some Scandinavian Evidence. Discussion Paper No. 338. ETLA. Helsinki.