Älykkään erikoistumisen strategia, teknologinen kehitys ja transaktiokustannusten hallinnan tulevaisuushaaste

Jari Kaivo-oja 22.9.2021

Älykkään erikoistumisen strategian taloustieteelliset perusteet kytkeytyvät endogeenisen talouskasvun teoriaan, jonka mukaan tiede-, teknologia- ja innovaatiopolitiikka samoin kuin työntekijöiden laadukas koulutus muodostavan pohjan talouskasvulle. Jos tarkastelemme teknologian merkitystä talouskasvulle voimme todeta, että teknologialla on yhä hallitsevampi osa tuotantoprosesseissa ja niiden hallitsemisessa. Fyysinen tuotanto on muuttumassa toimeenpanevaksi vaiheeksi. Älykkyys ja digitaaliset ratkaisut ohjaavat yhä enemmän kaikkea fyysistä tuotantoa.

Mitä endogeeninen talouskasvu tarkoittaa käytännössä? Se tarkoittaa aktiivista tuote-, palvelu- ja kehitystoimintaan, teknologian diffuusiota yrityksiin ja aktiivista ja tehokasta tekemällä oppimista. Uudet ideat, inventiot ja innovaatiot ovat endogeenisen talousteorian ytimessä. Verkottuminen luo edellytyksiä nopealle teknologiselle kehitykselle. Jos tätä asiaa ajatellaan alueellisesta näkökulmasta teknologinen diffuusio ja tekemällä oppiminen korostuvat alueen taloudellisen menetyksen luomiselle. Ilman teknologioiden nopeaa soveltavaa käyttöä ja vahvoja tekemällä oppimisen prosesseja (ml. opiskelijoiden työharjoittelut ja työpaikalla oppiminen) alueet eivät kehity erityisen hyvin. Koska Suomi on pieni avoin talous, emme kykene kehittämään kaikkea teknologiaa koskaan yksin. Tästä syystä johtuen seutukuntien ja yritysten verkostoituminen ja yhteistyön kehittäminen on syytä tehdä huolella ja harkitusti, ei satunnaisin ”hihasta vedetyin” perustein. 

Tieto, erityisosaaminen ja teknologian hallitseminen ovat yhä tärkeämpiä asioita teknologisen kehityksen myötä. Siksi teknologiaennakoinnilla on yhä voimakkaampi kysyntä innovaatioiden ekosysteemeissä. Yritysten tulisi pystyä erikoistumaan älykkäästi luomalla suhteellisia etutekijöitä, kasvattamalla kimmoisaa joustavuutta (eli resilienssiä) sekä toimimalla mahdollisimman innovatiivisesti yrityksen avaintoimintojen osalta. Tämä on älykkään erikoistumisstrategian perusta Suomen eri alueilla. Tarvitsemme alueilla kilpailuetutekijöitä, kimmoisaa joustavuutta sekä innovatiivisuutta eli uudistumiskykyä.

Teollisuus 1.0- ja 2.0- vielä 3.0-vaiheessakin liukuhihnatuotantoa ja automaatiota kehitettiin yhä tehokkaammaksi. Nyt kun olemme siirtyneet Teollisuus 4.0 -vaiheeseen talouden verkostoituminen on kehittynyt perinteisen massa- ja liukuhihnatuotannon tuotannon rinnalle. Tämä on lisännyt yritysten erikoistumista ja johtanut toimintojen ulkoistamiseen yhä useampien toimijoiden kesken. Yritykset ulkoistavat toimintojaan siten, että kukin toimija erikoistuu ainoastaan sellaiseen toimintaan, johon sen oma tietotaito ja osaaminen ovat keskittyneet. Jos arvioimme asioita itsekkäästi aluetalouden näkökulmasta, olisi tärkeää, että ulkoistukset tapahtuisivat alueen tai suomalaisten yritysten sisällä, mutta jos osaamista ei ole alueella, ulkoistus tapahtuu alueen ulkopuolelle, jopa muualle kuin Suomen alueelle. Tämä voi uhata myönteistä työllisyyskehitystä Suomessa, jos emme huolehdi riittävästi koulutetun ja ammattitaitoisen työvoiman saatavuudesta Suomessa.

Eri toimijoiden välillä on tiiviitä ja vakiintuneita yhteistyösuhteita, jotka tarjoavat synergiaetuja yrityksille ja sen yhteistyökumppaneille. Yrityksessä täytyy olla omaa erikoisosaamista, mutta myös päteviä yhteistyökumppaneita. Teknologinen kehitys ja verkostoituminen toimivat aina kaksisuuntaisesti, toisiaan tukien. Jos yritys ei ole verkottunut, se ei pysy mukana modernissa teknologisessa kehityksessä.

Eräs talousteorian opetus on, että transaktiokustannukset kasvavat erikoistumisen myötä. Transaktiokustannusten kasvu johtuu siitä, että yhä suurempi osa itse kulutetuista hyödykkeistä ostetaan muilta ja yhä suurempi osa itse tuotetuista hyödykkeistä myydään muille. Tämä merkitsee yhä enemmän transaktioita ja siten myös transaktiokustannuksia. Tämä on seikka, jota ei ehkä ole riittävästi otettu huomioon älykkään erikoistumisen strategioissa Suomessa.

Keskeinen strateginen kysymys on, miten transaktiokustannukset pidetään kurissa alueen yrityksissä ja yritysten ekosysteemeissä. Jos yritysten transaktiokustannukset ovat liian korkeita, tämä ajuri voi heikentää säästämistä ja sitä myöten myös investointeja. Hallituksen lainsäätelijän ”hyväntahtoinenkin” markkinaohjaus saattaa olla ongelma yritysten menestymiselle globaalissa kilpailussa kasvavien transaktiokustannusten vuoksi. Yksi syy, joka vaikuttaa yritysten investointihalukkuuteen, on markkinaympäristön ennakoitavuus. Onko turvallista investoida, vai muuttuvatko pelisäännöt arvaamattomasti maan hallituksen vaihtuessa? Kannattako yrityksen investoida Suomeen vaiko Hollantiin? Kyse ei ehkä ole ihan pienestä ongelmasta ja voi olla yksi looginen syy alhaiseen investointiasteeseemme yrityksissämme. Houkuttelevimpia investointikohteita voi löytyä liian helposti muualta kuin Suomesta. Tämä kysymys on ainainen huolen aihe Suomen taloudellisista ja yhteiskunnallisista intresseistä kiinnostuneille päättäjille.

On tärkeää ymmärtää, että talouskasvu syntyy yritysten mikrotason päätösten seuraamuksena. Yksilötasolla kukin päätöksentekijä päättää erikoistumisen asteesta. Erikoistuminen ja sen syveneminen synnyttää kasvua yksittäisten toimijoiden tuottavuuden kasvun ja resurssien tehokkaamman allokaation vaikutuksesta. Teoreettisesti arvioituna erikoistuminen syvenee vähitellen kohti äärimmilleen vietyä työnjakoa, kun kasvavat tuotot ja transaktiokustannukset eivät ole liian suuria tai eikä liian pieniä.

Meillä on kaksi selvää uhkaskenaariota talouskasvun jatkuvuuden osalta. Joko transaktiokustannukset ovat yrityksissä liian suuria (yliverkostoituminen), tai ne ovat liian pieniä (aliverkostoiminen). Tämä voi johtaa täydelliseen omavaraistalouteen (autarkiaan) tai sitten työjaon täydellistymiseen (täydelliseen verkostotalouteen). Todellisuudessa olemme aina jossakin näiden äärivaihtoehtojen välimaastossa. Julkisen vallan tärkeä tehtävä on turvata kehityksen ja innovaatioympäristön riittävä vakaus.

Vakaassa toimintaympäristössä transaktiokustannukset pysyvät riittävän vakaina ja ennakoitavina. Epävakaa investointiympäristö on ”myrkkyä” kestävälle talouskasvulle ja kestävälle kehitykselle. Tämä asia tulee hyvin ilmi esimerkiksi Marko Papicin uudessa kirjassa ”Geopolitical Alpha” (2021).  Siksi Suomelle on tärkeää ylläpitää ensisijaisesti turvallisuutta ja vakautta omassa maassa ja sen eri alueilla. Monet tekijät ja toimijat eivät vakauden tilaa edistä nykyisessä epävakauden ja geopoliittisten riskien maailmassa. Epävakautta voidaan jopa lietsoa muualta käsin, jotta juuri heidän investointikohteensa olisivat kilpailukykyisempiä. 

Talousteorian mukaan on todellakin niin, että niin kauan kuin työjako syvenee, verkostoimisen mekanismi synnyttää talouskasvua. Onkin hyvin selvää, että yrityksissä halutaan viedä työnjakoa alati hienojakoisemmaksi ja kilpailukykyisemmäksi yritysten välillä. Siksi alueella on syytä koko ajan miettiä uusia älykkäämpiä tapoja tehdä yhteistyötä ja näin taata alueen talouskasvu. Kriittinen kysymys on, tekevätkö yritykset, kunnat, yliopistot ja kansalaisyhteiskunnan toimijat riittävästi yhteistyötä keskenään. Toimiiko alueellisten rajojen yli menevä innovaatioyhteistyö riittävän tehokkaasti? Yli rajojen ulottuva innovaatioyhteistyö on sekä Suomen että Euroopan alueiden sisäinen haaste tulevaisuudessa.

Verkostoituminen ja ulkoistaminen ovat älykkään erikoistumisen kannalta ydintoimintoja. Nämä perusasiat kannattaa muistaa, kun alueilla toteutetaan älykkään erikoistumisen strategiaa. Loogisesti ajatellen yli- ja aliverkostoituminen tai yli- ja aliulkoistaminen johtavat vähemmän toimivaan älykkään erikoistumisen strategiaan. Näitä huonoja prosesseja kannattaa tietoisesti välttää. Älykkään erikoistumisen strategia rohkaisee aina yrityksiä ja muita sidosryhmiä aktiiviseen kansainvälisyyteen ja innovaatiovetoiseen kasvuun. Älykkään erikoistumisen tavoitteena on rakentaa valituilla erikoistumisaloilla korkeatasoinen yritysten ja innovaatioiden ekosysteemi, joka tukee erityisesti uusien yritysten syntyä, kasvua ja kansainvälistymistä. Tämä edellyttää älykkään erikoistumisen analyyseiltä ja menetelmiltä riittävää monipuolisuutta ja hyvää tiedonhallintaosaamista päätöksentekijöiltä.

Älykkään erikoistumisen strategian perustehtävä on saavuttaa pitkän aikavälin tavoitteita ja siten turvata muutosjoustavuus ja myönteinen talous-, työllisyys- ja investointikehitys alueella. Tästä syystä johtuen juuri tähän asiaan kannattaa suhtautua riittävällä vakavuudella niin nyt kuin tulevaisuudessakin.  

Jari Kaivo-oja

Tutkimusjohtaja, HTT, YTM, Turun kauppakorkeakoulu, Turun yliopisto, Dosentti (Suunnittelutieteet, Helsingin yliopisto, Ennakointi- ja innovaatiotutkimus, Lapin yliopisto)

Professori Atanas (yhteiskuntatieteet), Kazimieras Simonavičius -yliopisto, KSU, Vilna, Liettua

Blogiteksti liittyy Satakunnassa toteutettavaan Euroopan aluekehityshakastosta (EAKR) rahoitettavaan Smart100Business-hankkeeseen. Hankkeen älykkään erikoistumisen toimenpiteiden avulla kehitetään menetelmiä tunnistaa ja analysoida ennen muuta määrällisesti älykkään erikoistumisen mahdollisuuksia ja haasteita Satakunnan aluetaloudelle huomioiden kansalliset ja Euroopan unionin aluekehittämistavoitteet. Hankkeen toteuttaja on Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksikkö sekä Tampereen yliopiston Porin laitos.

Taustakirjallisuutta:

Aghion, Philippe & Howitt, Peter (1998) Endogenous Growth Theory. The MIT Press, Cambridge.

Fellnhofer, Katharina (2017) Evidence Revisited: Literature on Smart Specialisation Calls for More Mixed Research Designs. International Journal of Knowledge-Based Development, Vol. 8, No. 3.

Eliassaon, Gunnar (1996) Spillovers, Integrated Production and the Theory of the Firm. Journal of Evolutionary Economics. Vol. 6, No. 2.

Foray, Dominique (2015) Smart Specialisation. Opportunities and Challenges for Regional Innovation Policy. Regions and Cities. Regional Studies Association. Routledge. London and New York.

Iansiti, Marco & Lakhani, Karim R. (2020) Competiting in the Age of AI. Strategy and Leadership When Algorithms and Networks Run the World. Harvard Business Review Press. Boston MA, USA.

Kaivo-oja, Jari & Santonen, Teemu (2015). Futures of Innovation Systems and Innovation Management.  Open Innovation Paradigm Analysed from Futures Perspective. Chapter 6. In Mention, Anne-Laure & Torkkeli, Marko (2015) Open Innovation: Bridging Theory and Practice. Vol. 1. World Scientific, USA, pp, 111-158.

Kaivo-oja, Jari, Vähäsantanen, Saku, Karppinen, Ari & Haukioja, Teemu (2017) Smart Specialization Strategy and its Operationalization in the Regional Policy: Case Finland. Business, Management and Education, Vol. 15, No. 1 (2017). Web: http://bme.vgtu.lt/index.php/bme/article/view/362

Kaivo-oja, Jari, Knudsen, Mikkel Stein, Lauraues, Theresa ym. (Author writers) with 27 industry experts and researchers (2021) From Industry X to Industry 6.0 Antifragile Manufacturing for People, Planet, and Profit with Passion. Future Watch White Paper. Allied ICT Finland, Business Finland. The Ministry of Economic Affairs and Employment. Työ- ja elinkeinoministeriö. TEM. Helsinki.

Karppinen, Ari, Aho, Samuli, Haukioja, Teemu, Kaivo-oja, Jari & Vähäsantanen, Saku (2019) Alueiden älykäs erikoistuminen Suomessa. Aluekehittämisen indikaattorianalyysi. [Regional Smart Specialisation in Finland. Indicator Analysis of the Finnish Regions]. Tutu e-Julkaisuja 4/2019. Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto, 167 sivua. Verkkosivu: https://www.utu.fi/sites/default/files/public%3A/media/file/eBook_4-2019.pdf

Maskell, Peter (1998) Outsourcing Versus Integration: The Role of Knowledge and Space. Danish Research Unit for Industrial Dynamics. DRUID. Copenhagen Business School, Copenhagen, Denmark. 

Mittilä, Tuula, Kaivo-oja, Jari, Somersalmi, Veikko (2021) Ennakoivan liiketoiminnan perusteet ja ennakoiva liiketoimintaosaaminen. Tulevaisuuden tutkimuksen seura. Tulevaisuus -sarja. Helsinki. Taitettavana. 233 sivua. 

Papic, Marko (2021) Geopolitical Alpha. An Investment Framework for Predicting the Future. Wiley. Hoboken, New Jersey.

Ranta, Jukka (1997) Time Based Competition: From Flexible Manufacturing to Production Networks and Virtual Enterprise. HUT Working Paper No. 12, Helsinki.

Roth, Steffen, Leydesdorff, Loet, Kaivo-oja, Jari & Sales, Augusto (2020) Open Coopetition: when Multiple Players and Rivals Team Up. Journal of Business Strategy, Vol. 41 No. 6, 31-38.

Solow, Robert M. (1994) Perspectives on Growth Theory. Journal of Economic Perspectives. Vol. 8, No.1 Winter 1994.

Vanhala, Juuso (1998) Talouden verkottuminen ja pitkän aikavälin talouskasvu. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos, Keskustelualoitteita, No. 653. ETLA. Helsinki. 

Väisänen, Kim (2018) Väärää vientiä. Mene itään tai länteen, mutta tee kotiläksysi. Alma Talent. Helsinki.

Yang, Xiaokai & Borland, Jeff, (1991) A Microeconomic Mechanism for Growth. Journal of Political Economy. Vol. 99, No. 3, June 1991. University of Chicago Press, Chicago.

Ylä-Anttila, Pekka, & Lovio, Rauno (1990) Flexible Production Industrial Networks and Company Structure- Some Scandinavian Evidence. Discussion Paper No. 338. ETLA. Helsinki.

1 ajatus aiheesta “Älykkään erikoistumisen strategia, teknologinen kehitys ja transaktiokustannusten hallinnan tulevaisuushaaste”

  1. Tärkeä puheenvuoro. Tähän liittyy myös päivän uutiset, jossa nokialaiset kertovat osaajien työvoimapulasta. Teknikoiden ym. tärkeiden ammattiosaajien koulutuksia on lakkautettu koulutusuudistuksissa. Toivottavasti näitä elintärkeitä koulutuksia ollaan palauttamassa. Onneksi rakennusmestarikoulutus on tullut takaisin. Yksi huolenaihe on ammatillisen koulutuksen laadun ja vaatimustason heikkeneminen ammattikorkeakouluissa resurssipulan ja vinoutuneiden rahoituskannustimien vuoksi. Eräs nuori insinööri kertoi minulle huolestuneena konkreettisia esimerkkejä koulutuksen ”pehmenemisestä”. Taitaa valitettavasti olla totta.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.