Ari Karppinen, Jari Kaivo-oja ja Teemu Haukioja, 10.1.2022
Alueiden veturirooli kansantalouksien ja Euroopan unionin näkökulmasta on korostunut: 10 % kehittyneimmistä alueista vastaa yli 50 %:sta maan bruttokansantuotteesta ja kasvavissa määrin myös koko kansantalouden talouskasvusta. Kaupungistumiskehitys jatkuu edelleen luoden jännitteitä ja haasteita aluepolitiikalle. Älykäs alueellinen erikoistuminen voi tuoda myös perifeeriset alueet osallistavan ja kestävän talouskasvun piiriin.
Euroopan unionin aluepolitiikassa korostuu älykkääseen erikoistumiseen perustuvataluekehittämisen strategiat. Euroopan unionin rakennerahasto-ohjelmat vuosille 2014–2020 pohjautuvat älykkäälle erikoistumiselle. Uudella rakennerahasto-ohjelmakaudella 2021–2027 keskeisenä kehittämiskohteena on edelleen älykäs erikoistuminen. Älykästä erikoistumista korostettiin myös EU:n aiemmassa Horisontti 2020 -toimintaohjelmassa. Ohjelman keskeinen kysymys on, mitä älykkäällä erikoistumisella tarkoitetaan aluekehittämisen yhteydessä, ja miten sitä edistetään Euroopassa.
Alueellisesta näkökulmasta tarkasteltuna älykkäässä erikoistumisessa korostuu muutama tärkeä näkökulma: alueen vahvuuksien tunnistaminen, innovaatiotoiminnan alueellinen, kansallinen ja kansainvälinen yhteistyö ja kokeilevat, uudet liiketoimintatavat (Entrepreneurial Discovery Process, EDP). Talousteoria ja älykkään erikoistumisen monitorointi ovat kuitenkin vasta alkuvaiheessaan älykkään erikoistumisen käsitteellistämisessä, teoreettisessa ymmärryksessä ja indikaattoriperusteisessa mittaamisessa. Valtaosa nykyisestä älykästä erikoistumista käsittelevästä taloustieteellisestä kirjallisuudesta esittää, että älykkäästi erikoistunut aluetalous kehittää taloutta nimenomaan perustuen olemassa oleviin alueen vahvuuksiin (esim. Balland et al., 2019; Bosma 2017; Hidalgo et al., 2018; Radosevic et al., 2018; McCann & Ortega-Argilés, 2015).
Alueellisia vahvuuksia voidaan tunnistaa kahdella toisiaan tukevalla tavalla: Yhtäältä voidaan etsiä talousteoriapohjaisia indikaattoreita, joiden avulla pyritään paljastamaan ne aluetalouteen liittyvät yritykset ja toimialat, jotka menestyvät kansainvälisessä kilpailussa. Tällaisilla indikaattoreilla pyritään tunnistamaan aluetalouden vahvuuksia. Indikaattoreiden tulisi heijastaa aluetalouksien elinkeinorakennetta älykkään erikoistumisen näkökulmasta. Älykkään erikoistumisen mukainen aluetalouden rakenne on sellainen, jossa alueella on riittävä määrä kansainvälisessä kilpailussa pärjääviä toimialoja, eikä alue ole erikoistunut ”liiaksi” vain yhdelle tai parille toimialalle. Älykkäästi erikoistunut alue kykenee kohtaamaan globaalitalouden markkinahäiriöt iskunkestävästi. Tarvitaan joustavuutta ja kykyä uuden liiketoiminnan innovointiin (EDP-ajattelu); alueen elinkeinorakenne on sekä riittävän monipuolinen että samankaltainen koko maan elinkeinorakenteen kanssa, ja alueen yritykset ovat dynaamisia ja uudistumiskykyisiä. Karppinen et al. (2019) ovat tunnistaneet tällaisia suhteellisen edun teoriaan perustuvia vahvuusaloja seutukuntatasolla ja indikoineet älykkään erikoistumisen mukaista aluerakennetta Suomen kansantalouden osalta.
Toisaalta alueellisia vahvuusaloja ja älykkään erikoistumisen toimintoja voidaan etsiä Triple Helix – tai laajennetun Quartet Helix-mallien mukaisesti kehittämistyöpajoissa ja strategiatyöpajoissa (julkisen sektorin aluekehittäjät, yritykset, tutkimus- ja koulutuslaitokset sekä kansalaisyhteiskunta). Tätä innovaatiotoiminnan kolmi- tai nelikantamallia on sovellettu pitkään esimerkiksi Kaliforniassa, Yhdysvaltojen ”Piilaaksossa”. Tämä on yleinen tapa valmisteltaessa älykkään erikoistumisen strategioita käytännön tasolla. Parhaimmillaan alueen tutkimus- ja koulutuslaitokset tuottavat tämän työskentelyn tueksi teoriaperusteisia älykkään erikoistumisen indikaattoreita ja mittareita, yritykset tuovat tunnetuksi markkinoiden tilan ja haasteet, ja aluekehittäjät tuntevat sekä EU:n että kotimaan älykkään erikoistumisen tavoitteet, kehittämissuunnitelmat ja käytettävissä olevat rahoitusinstrumentit.
Uudella rakennerahaston ohjelmakaudella 2021-2027 painottuu edelleen älykäs erikoistuminen: vahvuuksien tunnistaminen, älykäs alueellinen elinkeinorakenne ja innovaatioyhteistyömahdollisuuksien kartoitus toimenpiteineen. Käytännössä yliopistot voivat tuottaa kvantitatiivista ja laadullista tutkimustietoa alueen innovaatiopotentiaalista ja ylialueellisista innovaatioyhteistyömahdollisuuksista. Pyörää ei siis kannata keksiä uudelleen jokaisella alueella tunnistettaessa älykkään erikoistumisen mukaisia vahvuusaloja. Älykkään erikoistumisen S3-strategioissa uutena painopisteenä on kehittää ylialueellista yhteistyötä. Näin ollen alueiden innovaatioyhteistyöpotentiaalia voidaan tarkastella joko maan sisällä ylialueellisesti tai kansainvälisesti pohjautuen Euroopan alueiden S3-strategioihin.
Turun yliopiston kauppakorkeakoulun EAKR-hanke – Smart100Business – kehittää älykkään erikoistumisen seurantamittaristoja. Hankkeessa tutkitaan innovaatiopotentiaalia sekä Suomen 70:ssä seutukunnassa että kansainvälisesti NUTS3-aluejaolla (vastaa Suomen maakuntatasoa). Tuoreessa älykästä erikoistumista tarkastelevassa tutkimuksessa Balland et al. (2021) korostavat, että Euroopan unionin älykkään erikoistumisen selvityksistä tällainen ylialueellista yhteistyötä tarkasteleva systemaattinen, helposti käytännön aluekehittämistyössä sovellettava analyysi puuttuu. Smart100Business -hanke pyrkii osaltaan paikkaamaan tätä puutetta painottaen Satakunnan ja sen seutukuntien näkökulmaa.
Käytännössä Smart100Business-hankkeessa tunnistetaan seutukuntien ja maakuntien vahvuudet niin sanotun paljastetun suhteellisen edun -analyysin avulla. Suhteellinen etu on keskeinen käsite tarkasteltaessa maiden menestymistä kansainvälisessä kilpailussa. Sen mukaan maan kannattaa erikoistua vahvuuksiensa mukaisesti aloille, joilla sillä on suhteellinen etu kilpailuilla maailmanmarkkinoilla. Smart100Business-hankkeessa tunnistetaan tällaiset suhteellisen edun toimialat aluetasolla. Suhteellisen edun käsite on teoreettinen eikä sitä voida suoraan mitata, mutta kylläkin epäsuorasti paljastetun erikoistumisen avulla.
Smart100Business-hankkeessa hyödynnetään niin sanottua paljastetun suhteellisen edun käsitettä (Revealed comparative advantage): jos maalla tai alueella on vientikilpailussa pärjäävällä teollisuustoimialalla muuta maata korkeampi työllisyysosuus, katsotaan että alue on paljastanut suhteellisen etunsa kansainvälisessä kaupassa. Toisin sanoen seutukunta tai maakunta voi tunnistaa kyseisen teollisuustoimialan vahvuusalakseen, koska sen on ollut menestyksekästä siirtää resursseja kyseiselle alalle suhteellisesti enemmän kuin koko maassa keskimäärin. Indikaattorimme on tutkimuskirjallisuudessa tunnetun Balassa-Hoover -indeksin mukainen.
Älykkääseen erikoistumiseen kuuluu, että suhteellisen edun mukainen erikoistuminen ei mene ”liian pitkälle”. Vain yhteen teollisuustoimialaan keskittyvä alue voi menestyä yhden globaalin yrityksen myötä hyvin, mutta teollisuusalaa tai yritystä kohtaava häiriö haavoittaa alueen taloudellisen menestymisen mahdollisuuksia. Resilientti eli monipuolinen alueellinen elinkeinorakenne on hyvä suoja niin sanotun epäsymmetrisen ulkoisen häiriön tapauksessa. Toisin sanoen, joshäiriö koskee vain muutamaa tai yhtä toimialaa, alueen muut toimialat voivat kompensoida haittavaikutuksia. Kansan kielellä puhutaan viisaudesta, että ”kaikkia munia ei kannata säilyttää samassa korissa”. Virallisemmin ilmiö näkyy äkillisen rakennemuutoksen alueiden ongelmina. Tätä mittaamme alueen vientiteollisuusrakenteen monipuolisuudella: niin sanotulla Herfindahl-Hirschman -indeksillä (HHI). Indeksi mittaa teollisuustoimialojen työllisyysosuuksien neliöiden summaa, eli miten vahvasti seutukunta on riippuvainen yhdestä teollisuustoimialasta.
Älykkäästi erikoistunut alue voi saada osittaista suojaa myös symmetrisessä häiriössä, kun ulkoinen shokki iskee, kuten korona-virus, koko maan talouteen, eikä vain yhteen toimialaan. Jos alueen talous on erikoistunut muistuttamaan kansantalouden tyypillistä elinkeinorakennetta, se voi hyötyä harjoitettavasta yleisestä teollisuus- ja talouspolitiikasta silloin, kun koko maata kohtaa symmetrinen shokki. Tällaista seutukunnan älykkään erikoistumisen ulottuvuutta mittaamme alueen teollisen elinkeinorakenteen suhteellisella kokonaispoikkeamalla koko maan elinkeinorakenteesta: niin sanottu RRSI-indeksi (Relative Regional Specialisation Index).
Alueen älykäs erikoistuminen edellyttää, että alue tai seutukunta kykenee riittävästi uusiutumaan. Tämä voi johtua sisäisistä tekijöistä tai ulkoisista, kilpailullisista toimista. Tätä mittaamme älykkään erikoistumisen yhteydessä luovalla tuholla (Creative Destruction Indicator, CDI) eli käytännössä alueen yritysdynamiikalla, jota mitataan lopettaneiden ja aloittaneiden yritysten summalla suhteessa koko yrityskantaan.
Smart100Business-hankkeessa yhdistetään kaikki edellä mainitut indikaattorit älykkään erikoistumisen kokonaisindeksiksi ja vertaamme Suomen seutukuntien älykästä erikoistumista toisiinsa. Kokonaisindeksivertailulla kuvataan siis alueiden suhteellista asemaa älykkään erikoistumisen suhteen. Älykkäästi erikoistunut alue osoittaa elinvoimaa, lisää alueen houkuttelevuutta ja vähentää osaltaan alueelle sijoittuvien yritysten ja ihmisten alueellista sijoittumisriskiä. Maatasolla älykkäät alueet parantavat työvoiman alueellista kohtaantoa ja parantavat siten työllisyyttä. Indikaattoreiden avulla voidaan tuottaa teoriayhteensopivaa tutkittua tietoa asiasta kiinnostuneille päättäjille. Innovaatiopotentiaalianalyysien avulla saadaan perusta tiekartalle aktiivisen älykkään erikoistumisen kehittämisen tueksi. Tällainen aluetalouksien analyysi S3- toiminnassa tukee tiedolla johtamista aluekehitystyössä.
Blogiteksti liittyy Satakunnassa toteutettavaan Euroopan aluekehityshakastosta (EAKR) rahoitettavaan Smart100Business-hankkeeseen. Hankkeen toteuttaja on Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksikkö sekä Tampereen yliopiston Porin laitos.
